tiistai 23. kesäkuuta 2015

Katuliiduilla maalataan asfalttia

Annetaan rakkauden valua sormiemme lävitse. Annetaan sen hukkua ylikasvaneeseen heinikkoon ja kadota tuoksuvaan tuuleen. Oliko se edes rakkautta vai vain kaunis pölypilvi silmiemme edessä? Katosimme, luovutimme ja annoimme sen sulkea silmämme todellisuudelta, tai ainakin minä annoin. Pölytit hiekkaa ja annoit sen kuivua silmiini kunnes en enää nähnyt eteeni. Ainoa minkä koin oli kovat sanasi helkkymässä korvissani ja puristavan kosketuksesi ihollani. 
      Tunsin olleeni väärässä ''rakkauden'' suhteen, kun sinä tulit. Katseesi tunkeitui minuun ja tiesit kaiken. Halusin vain jäädä siihen, tunnuit turvalliselta. Lohdulliselta. Sinä olet se kenen kanssa tahdon istua likaisella penkillä ja juosta vesisadetta karkuun. Tahdon piirtää kanssasi tiet täyteen vaaleanpunaisia kukkia ja punoa seppeleitä kolmelta yöllä. Tahdon sotkea naamasi kasvoväreillä ja pärskiä kylmää jokivettä päällesi. Tahdon kiertää maailman vain sinä turvanani. 
      Luin kerran jonkun viisaan miehen sanoja: ''Ei ole väliä missä olemme tai mitä teemme, kaikki saa merkityksen kunhan sinä olet kanssani.'' Haluan uskoa nuita sanoja ja uskoa täydellisen ihmisen löytämiseen, joka itsessään tekee kaiken täydelliseksi. Uskon että sinä olet se, vaikka onkin aivan liian aikaista sanoa. Olen vasta puhistamassa silmiäni hiekasta, mutta tiedän ettet katoa. Olet tuleva todellisuuteni. Todellisuus joka ei takuta vain tukkaani tai valuta meikkejäni. Olet todellisuus, jossa todellisesti tahdon elää. 

2 kommenttia:

  1. Ootko ikinä miettiny kirjailijan uraa? Toivon että oot, kirjotat mielettömän hyvin! Sinun tekstejä lukiessa mietin monesti, kuinka paljon samaistun noihin ajatuksiin ja tunteisiin, joita ei osaa selittää tai aina ymmärrä, mutta jotenkin sie vaan osaat pukea ne täydellisesti sanoiksi. Kaikkea hyvää sulle :-)

    VastaaPoista
  2. Oi ompa ihanasti sanottu, kiitos paljon! Kiva että joku muuki pystyy samaistumaan :)

    VastaaPoista