Bensaa ja sokeria

Yskin samalla kun kurkkuani liekitellään bensan avulla. Se polttaa ja kirvelee, kuin joku viiltäisi kurkkuni sisäpuolelta verille. Huoneeni pöydän valtaa tahmaiset nenäliinat, jotka jonkun tulisi jaksaa laittaa pinkin muovipussin sisälle. Kirkuminen ja hakkaaminen pääni sisällä saa minut sekaisin. Kello näyttää neljää aamuyöstä. 
       Vedän peiton suojakseni. En tiedä yritänkö paeta tulevaa itkumyrskyä vai kylmyyttä, ehkä molempia. Kuume heittelehtii liian korkealla, vieden viimeisetkin voimat sisältäni. Ikään kuin kaikki ei olisi jo tarpeeksi turtunutta. Kohta alkaa koeviikko ja mieleni on jäljessä opituista asioista. 
      Luovutan unen suhteen. Keitän kupin mustaherukkamehua ja nakon liian paljon sokeria kuppini pohjalle ylisuuressa raitapaidassani. Istun pöydän ääreen ja poltan kieleni violetilla litkulla. Silmäni tottuvat hellään hämärään. Kupista tuleva höyry hivelee sormiani lusikan ympärillä. Nostan jalkani kylmältä lattialta tuolin reunalle. Ajatukseni pyörivät samaan tapaan kuin juoma pikkusiskoni omistamassa pilkullisessa mukissa. 

Ehkä kaiken on nyt aika loppua, en vain pysty siihen yksin.