Uusi alku

En ole varma mitä kaikkea olen vältellyt jättämällä koneeni sängyn alle ja kamerani vaatekaappiin piiloon. Luultavasti blogia ja sen mukana tuomaa stressiä. Välillä ajatukset on harhaillut blogin pariin: ''Miksi lopetin sen, kun siitä niin kovasti pidin?'' Ei tarvinnut kaukaa hakea vastauksia: väsymys, koulu, paineet, aika ja se mitä blogiltani haluan. En tunne olevani velvollinen lukijoiden puolesta jatkamaan. En myöskään tunne, että tietokoneeni ja kamerani käyttäminen velvoittaisi minua yhtään mihinkään. Kaipaan kirjoittamista ja ajatusteni muotoilua tekstiksi. 
      En ollut vuoteen käynyt bloggerissa selaamassa muiden postauksia, omiani kylläkin. Naurahdin saadessani muutaman ensimmäisen hyvinkin suositun blogin auki. Ne blogit joita ennen rakastin ja kadehdin, täynnä melkein valkoisia kuvia ja tylsiä sanoja. Aivan kuten ennenkin. En edes erottanut mikä kuva kuului mihinkin blogiin hyppiessäni välilehdeltä toiselle. Valehtelisin jos väittäisin etten pidä sen tyylisistä blogeista, toki pidän. On vain hassua huomata miten hieman erilaisetkin blogit ovat mukautuneet samaan muottiin. 
      Alan nyt olla varma siitä, minkälaisena haluan ajatukseni ilmaista ja miten haluan kuvata. Se motivoi saamaan tekstiä aikaiseksi. Tarkoituksena ei ole pompata massasta pyrkimällä valtavaan eroon kuvilla, joista ei saa selvää ja tekstillä, joka on liian kaunista ymmärrettäväksi. Tarkoitukseni on olla minä. Omien ajatusteni ja mielipiteideni kanssa. Olen jo nyt saanut mieleeni monia erilaisia asioita, joista tahdon kirjoittaa. 
      Nyt toivoisin yhtä pientä asiaa teiltä, jotka jotakin kautta päätyivät lukemaan tätä. Painaisitteko tekstin alla olevaa ''Luettu'' -painiketta, ihan vain siksi että tiedän, kuinka moni tämän tosissaan vaivautui lukemaan. 
      Toivon todella, että en hylkää kirjoittamista taas. Toivon todella, että aikani riittää kaiken keskellä. Tällä kertaa voisin lopettaa toivomisen ja alkaa tehdä asioille jotakin.